Ensimmäinen askel:
Bill W:n tarinasta kohta Ennen muuta minulta vaadittiin uskoa Jumalan voimaan, tarpeeksi omaa alttiutta, rehellisyyttä ja nöyryyttä panna asiat uuteen järjestykseen ja pitää ne uudessa järjestyksessä
Tämän kohdan minäkin jollakin tapaa allekirjoitan itsestäni. En usko Jumalaan, mutta johonkin korkeampaan voimaan kuitenkin ja nöyryyttä ja rehellisyyttä saisi olla lisää.
Itsekeskeisyydestä on kokonaan luovuttava. Minä allekirjoitan tämän.
Jos ihmisellä on syöpä, kaikki murehtivat hänen takiaan, mutta kukaan ei suutu tai loukkaannu. Mutta näin ei käy ihmiselle, joka sairastaa alkoholismia, koska sen myötä ihminen kieltää kaiken sen mikä elämässä on arvokasta. Se vetää piiriinsä kaikki ihmiset, jotka ovat tekemisissä sairaan kanssa. Näinhän se on. Pakko tunnustaa.
Siksi alkoholistin pääongelma on henkinen eikä ruumiillinen. Olen itse todennut se todeksi, aina kun olen ratkennut juomaan.
Varhaisista ajoista asti tunnetaan poikkeuksia teidänlaisissa tapauksissa. Aina silloin tällöin sattuu, että alkoholisti saa, sanokaamme mullistavia hengellisiä kokemuksia. Minä myönnän niiden olemassaolon. Näissä kokemuksissa ihmisen tunne-elämä järkkyy perusteellisesti ja siirtyy uusille urille. Ihmiset hylkäävät äkkiä ajatukset, tunteet ja asenteet, jotka ovat hallinneet heidän elämäänsä ja omaksuvat uudenlaiset käsitykset ja vaikuttimet. Näinhän minullekin on käynyt, kun aukaisin AA-oven ja istahdin palaveriin.
Olemme oppineet että meidän on myönnettävä itsellemme olevamme alkoholisteja. Tämä on ensimmäinen askel kohti toipumista. Se harhakäsitys, että olemme niin kuin muut, jos tänään niin huomenna on murskattava. Minä voin vilpittömin mielin tunnustaa olevani alkoholisti ja että, en voi ottaa pisaraakaan alkoholia on tosiasia.
”kerran alkoholista, aina alkoholisti”. Näinhän se menee
Mutta meille kaikille on tuttu se merkillinen ilmiö, että järkevän ajattelun rinnalla kulki väistämättä joku mielettömän mitätön tekosyy ensimmäisen lasin ottamiseen
Nyt huomaamme, että silloinkaan kun lähdimme ryyppäämään vakain tuumin emmekä vahingossa, emme uhranneet päätöstä tehdessä toisissamme aikaa mahdollisille hirveille seuraamuksille. Minä olen lähtenyt juomaan vaikka minkä asian tähden, milloinka kaverini on kuollut, joku asia vituttaa, ilman mitään syytä ja senkin takia, etten ollut varuillaan alkoholin suhteen.
Alkoholisti ei missään tapauksessa pysty lopettamaan juomista itsetuntemuksen avulla. Näinhän se menee.
Olin ollut kaikkea muuta kuin varuillani, enkä kaiken kukkuraksi ollut taistellut ensimmäistä lasillista vastaan millään tavalla. Tällä kertaa en ollut suonut ajatustakaan seurauksille. Olin ruvennut juomaan viinaa puolihuolimattomasti kuin limonaatia.
Käsitin, että tahdonvoimasta ja itsetuntemuksesta ei ollut mitään apua, kun tulee tuollainen hetki. Minulle kävi näin noin parisen kuukautta sitten. Lähdin Kirvestämään, eli pelaamaan Kirvestä (Savolainen tikkikorttipeli). Siinä sitten saunottiin ja kaveri tarjosi saunakaljan ja minähän otin. Sitten pelattiin muutama Kirves ja otettiin Kirveskaljat. Kaksi kaljaa join sinä iltana ja ajoin maaseudulta pois autolla kotia, mutta seuraavana päivänä se vasta juotatti. Siinä taisi mennä neljä päivää totaalista ryyppäämistä. Aina kun sammuin ja heräsin. Oli viinapullo suussani.
Yhtä tärkeää on havaita, että hengellinen näkökulma ratkaisisi kaikki ongelmani. Totta joka sana ja minäkin uskon johonkin suurempaan voimaan (KV).
T. Docdor
Saapuneet-kansioni on suojattu SPAMfighterilla
1 roskapostia on blokattu toistaiseksi.
Lataa free SPAMfighter jo tänään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti